Elämä on kummallista jos sitä oikein tutkii ja mietiskelee.
Miksi teemme asioita joita teemme? Käytämmekö todella aikamme asioihin, jotka merkitsevät meille eniten? Vai, kuten luulen useimpien kohdalla olevan, käytämmekö suuren osan ajastamme tavoitellessamme asioita, joita todella haluamme? Elämmekö väliarvollista elämää, pieniin kohokohtiin tähdäten?
Esimerkkinä työelämä ammatin parissa, joka ei minua todella kiinnosta; käytän päiväni parhaat tunnit asiaan, josta en voisi vähempää välittää. Teen sitä jotta saan palan kakkua, resursseja rahoitusta ostaa pikkuvempeleitä, harrastaa kaikenmoista ja sitä rataa. Ja ennen kuin todella sitä tajuankaan, olen eläkkeellä ja minulla on todella aikaa puuhastella kaikenmoista. Ongelma on, että olen vanha ja kalkkeutunut. Vaikka minulla onkin aikaa, olen kasvanut siinä määrin kieroon, etten tiedä mitä haluan ja käytän kaiken aikani turhiin asioihin, kuten tv:n katseluun ja palapelien kokoamiseen.

Menetettyä aikaa ei saa takaisin, jotenka kannattaa olla aktiivinen ja toimia tulevaisuutensa hyväksi NYT. Kuulostaa kovin itsestään selvältä, mutta sitä se ei todellakaan ole. Me kaikki varmasti tiedämme, kuinka helppoa on hukkua nykyhetkeen - sokaistua, unohtaa ja antaa ajan juosta.
Tämä on ongelma jonka parissa painiskelen itsekin. On niin kovin vaikeaa muuttaa vanhoja tapoja, ja todella tavoitella niitä tähtiä, joita sisimmässäni halajan. Oikeutus sellaiselle on helppo löytää - ainoa asia mitä minulla on hävittävänä on aikani, ja häviän sitä joka tapauksessa vaikken yrittäisi elämäni laatua ja suuntaa parantaa.
Sama pätee sinuunkin, jotenka mietippä sitä.